Tekisi mieli kiukutella. Kun ei se kevät sitten vieläkään tullut (tai siis oikeastihan tuo syyssään näköinen ilmiö tietenkin sulattaa lumia hurjaa vauhtia, mutta enää ei jaksaisi tätä vaihetta). Lapset leikkivät majaleikkejä ja purkivat sohvasta lähes kaiken minkä irti lähtee. Siinä sitten katselin sohvatyynyjäni lattialla. Nuo punaiset meillä on olohuoneessa aina pimeimpään aikaan, silloin kun kodista haluaa mahdollisimman lämpöisen pesän. Joulun alla. Ehkä lokakuusta joulukuuhun, ei sen kauempaa. Että hupsis, olen myöhässä minäkin, aika paljon. Äitiysloma on vaan sellainen musta aukko. Aikaa on tavallaan ihan hirvittävän paljon, mutta se vain katoaa. Vauva kasvaa ihan huomaamatta, vaikka ollaan ihan liki koko ajan. Tuijotellaan toisiamme, haaveillaan.
Tyynyistä vielä; hassua, ne eivät oikeastaan ole yhtään mun tyyliset. Aika vanhatkin ovat, ihan Ikeasta vaan. Kuitenkin tykkään niistä jollakin oudolla tavalla. Tavallaan ne eivät edes sovi noiden muiden tähtityynyjen kanssa yhteen, mutta kuitenkin niistä tulee se sellainen kiva "virhe", joka tekee siitä mun silmään kiinnostavan. Vaikka toivoisin, että meillä olisi aina niin siistiä kuin sisustuskuvastoissa, en muuten kuitenkaan haluaisi asua ihan sellaisessa persoonattomassa katalogissakaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti