torstai 20. tammikuuta 2011

Carpe diem?


Täällä eteläisessä Suomessa on kahdessa kuukaudessa totuttu liian hyvään -kunnon talveen. Tällä viikolla sää on ollut karsea! Harmaata ja sumuista aamusta iltaan, liukasta, loskaista ja märkää. Kurjuutta on täälläkin yritetty lääkitä perinteisin keinoin: kasa naistenlehtiä, juustokakkujäätelöiden vertailu (Häagen-Dazs - Ben & Jerry's -Pirkka; voittaja ei vielä selvinnyt, täytyy varmaan ottaa uusintakierros) ja keväisiä kukkia. Kukkia en edes itse ehtinyt ostaa, kun sain samana päivänä kaksi punttia tulppaaneja lahjaksi -kiitos äiti ja kiitos mies!


Olisi niin helppoa sortua taas "sitten kun" elämään. Että voi voi kun olisi kesä. Toisaalta ei kuitenkaan haluaisi unohtaa tästäkään hetkestä mitään. Haluan muistaa ikuisesti, miltä tuntuu pienen pojan vasta-ajeltu tukka, kun sitä silittää vastakarvaan. Voisihan sitä vaikka nähdä nykyisiäkin asioita uudessa valossa.


Tämä vyö ei siis ole pilalla. Se on pojan äidille rakkaudella signeeraama (pureskeltu) uniikki kappale.

Ei kommentteja: