Blogissa on ollut hiljaista, sillä sukujoulun järjestäminen vauvaperheessä on hullun hommaa. Vaikka olisi jouluihminen. Monissa perheissä kuusi on varmaan jo heivattu hankeen, mutta siitäkin huolimatta uskaltaudun laittamaan nämä joulukuvat esille."Eihän joulu vielä ole ohi?" kysyi tyttäreni tänään. Meidän perheessä joulu on kestänyt aina pitkään, meillä oli aina toinen joulu mummolassa Itä-Suomessa vielä varsinaisen joulun perään. Nyt voi vihdoinkin kiireettömästi nauttia kodin joulutunnelmasta ja ihastella joulukuusta. Siitäkin huolimatta, ettei siitä tullut ihan oman maun mukaista. Siinä missä tyttäreni ystävät olivat askarrelleet yhden punaisen (helposti kuuseen piilotettavan) pahvikoristeen, oma tyttäreni saapui eskarista kotiin MUOVIPUSSILLINEN puna-sini-vihreitä pahvisydämiä mukanaan. Enkä minä siihen hennonnut sanoa, että kuules, äiti oli ajatellut ihan valkoista joulukuusta. Joten tänä jouluna meillä oli paljon punaista...
Sen sijaan makuuhuoneeseen olen aina vartavasten vaihtanut jouluisen punaiset lakanat, koska onhan sänky oikeastaan koko joulun päänäyttämö -siellähän pötkötellään niin paljon kuin mahdollista, kirjoja ja suklaata nautiskellen! Siellä pitää olla lämpöistä ja kotoista... Tuo punainen Mokon silkkitäkki on muuten yksi ihanista vuosien varrelta mieheltäni saamista joululahjoista.
3 kommenttia:
Makuuhuoneenne näyttää oikein kauniilta, kauniit punaiset tekstiilit. Oikein hyvää uutta vuotta sinulle .
Onnellista uuttavuotta koko perheelle! Ja tyttö on oikeassa, joulu ei suinkaan vielä ole ohitse! Meilläkin nautitaan vielä jouluvalojen kimalluksesta, ihmetellään kuusta ja seimiasetelmaa ja aion minä sitä Jouluradiotakin kuunnella niin kauan kuin mahdollista! Herkuttelulle vois kyllä vähitellen jo laittaa stopin!
Tuo teidän sänky näyttää juuri niin houkuttelevalta pesältä, että sinne voisi jäädä asumaan koko jouluksi <3
Johanna: Kiitos, oikein hyvää uutta vuotta myös sinne suuntaan!
Jenniina: Ironista, mutta sänkyhän tässä sairastellessa onkin kovasti kutsunut. Mutta eihän sinne tahdo kuitenkaan päästä kun talo on täynnä näitä pikkuisia! ...lohdukkeeksi olen siis edes herkutellut, edelleen!
Lähetä kommentti